Poikkeusolon mietteitä

Nämä poikkeusolot saivat minut tarttumaan näppäimistöön. Tein joskus aikanaan blogipohjan kun elämäntapamuutos oli in. Painoni vaihteli äärilaidasta toiseen. Kuvasin kaikki ruokani ja jätin konsertteja väliin päästäkseni syömään oikein. Sitten innostuin taas musiikista ja kirjoitin piilotettuja merkintöjä keikoista. Kuka niitä nyt lukisi, eikä kamerani kuvanlaatu riitä.

Missä olen sitten vuonna 2020ö? Olen hukassa edelleenkin, aivan kuten vuonna 2014. Silloin päätin vihdoinkin hakea uudelleen ammattikorkeakouluun. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen kokeilin opiskella näyttönä ammatin, jota harvoin kukaan haluaa tehdä. Eihän sitä arvosteta ja hähää ootpas sä köyhä, eikä susta ole muuhun (Tinderissä kuultua). Olin lähes vuoden vuorotöissä ihan ok paikassa, mutta sitten en saanutkaan uutta työpaikkaa kesäksi ja ajauduin taas umpikujaan. Onneksi huonopalkkaisille on töitä. Sain vaihtelevia hommia sillä kuuluisalla nollasopimuksella, samalla kun lukiossa samaan aikaan olleet valmistivat maistereiksi. Samalla tielläyhä, juoksen jopa kolmessa eri kohteessa pitkin pääkaupunkiseutua saman päivän aikana. Yritin välillä opiskella lähihoitajaksi, sinne kun pääsee niin helposti ja kai sä nyt sen suomenkielisenä handlaat. Sitä se on yhä on-off. Haaveeni on kuitenkin muualla.

Poikkeusolot koronan takia pysäytti myös minunkin maailmani. Toiset menettivät työpaikkansa, itse vain puolet ja jäin supistetuille tunneille. Jäin sitten puun ja kuoren väliin, kun en tiedä mitä oikein olen. Päivärahoja on turha odotella, mutta koska olen koko ikäni elänyt pienillä tuloilla, tiedän kyllä miten kovalla pinnistelyllä voi elää. Minä olen käynyt myös New Yorkissa, Lontoossa ja Brysselissä, joihin en olisi vielä kolme vuotta sitten uskonut pääseväni. En ehkä mene Karibian risteilylle, mutta haaveilen taas seuraavasta matkasta ja bändin keikasta. Laskujen jälkeen en ole ryypännyt sitä tai polttanut savuna ilmaan, en omista autoa, mökkiä, lapsia tai koiraa, joihin uppoaisi ylimääräistä. Toki se jää nyt pitkäksi aikaa, mutten ole ainoa. Ok tietokoneen ja ompelukoneen kun saisin hajonneiden tilalle, olisin tyytyväinen.

Sinne meni amk-haku, koska enpäs pääsekään pääsykokeisiin taaskaan. Eli unelma-ammatti on kauempana, mutta kuumeisesti olen miettinyt avoimia opintoja, mutta paikat ovat klikkaamallakin menneet sivu suun. 8 kertaa on paikat olleet täynnä kun olen yrittänyt. Voisko se aurinko paistaa joskus risukasaan. Ehkä käyn sen ammattikoulun sitten ensin, jos en sitä saa kasaan, niin tuskinpa saan ammattikorkeakoulun tai yliopiston kurssejakaan.

Kuulostinpa taas negatiiviselta. Eihän mulla ole vielä kuolemanpelkoa saati sitten epätoivoa. On koti ja silloin tällöin töitä.

Gluteeniton tortilla

"Gluteeniton ruokaon pahaa"
"onneks mun ei tarvikkeita tehdä elämästä vaikeeta glureenittomalla".

En ole gluteeniton, käytän esim. tavallista kauraa ja kylässä saatan joskus syödä jotain gluteeniviljoja (sen huomaa kyllä: iho kukkii ja vatsa ei toimi). Gluteenittomat tuotteet ovat keliaakikon ainoa valinta, mutta minä "trendipelle" suosin joitain hyviä gluteenittomia ja mieluiten lisäaineettomia tuotteitteits. En käytä vehnä- ja maissitärkkelyspohjaisia, sokerilla ja muilla hätöillä rikastettujs ollenkaan. Luojan kiitos en ole millekään allerginen, mutta oikutteleva vatsa on toistaiseksi mieltä. Pavuista se on alkanut pitämään (jihuu nyhtökaura ja hummus!! 💕) joskin niitä ei voi kahta purkkia päivässä vetelemään

Cittarissa oli jokin aika sitten "tarjouslaarissa". Toinen oli bataattipohj

Lauantai

Lauantai on aina ollut lempipäiväni, silloinkin kun vaihdoin vuorotyöhön. Nyt teen pääasiassa aamuvuoroja, koska iltavuoroviikko tulee harvemmin. Lauantai on kuitenkin työpäivä siinä missä toisille on maanantai ja usein se on putken ensimmäinen tai toinen.

Haluaisin mielelläni kahvitella ystävien kanssa viikonloppuisin ja erityisesti lauantaisin, mutta monet jaksavat nousta vasta niin harmillisen myöhään bailuillasta. Minä taas rojahdan työputkien viimiesenä iltana nukkumaan 10h mikäli se osuu perjantaille, en tosiaan tee muuta kuin keitä teetä ja kuuntele musiikkia perjantai-iltana. Saatan hääriä jotain kevyttä tai paistella pannukakkuja lauantain mega-aamisista varten. Näin teen myös arkivapaiden aattona, kuten keskiviikkona.

Löytäisinpä vielä jonkun tutun, joka tulisi jokainen päivä kanssani syömään GreenStreetin raakakakkuja johonkin Helsingin kahvilaan tai kämpilleni joka tuoksuu päivittäin leivotuilta rieskoilta ja kasviskokkailuiltani. En sano kuitenkaan negatiivisessa mielessä, mutta toiveajatteluna. Mutta yksinkin on kiva käydä viikonloppuaamisisella, jos se on lauantai!

Spinning eli sisäpyöräily

Vuosikausia lauantai alkoi kympiltä hikoilemalla spinningtunnilla eikä se tunnu koskaan kyllästyttävän. Perään tulee vaihdellen joko jooga tai pilatestunti, hyvää mieltä, kehonhuoltoa ja coretreeniä hikoilun perään. Paketti nidotaan loppurentoutukseen ja energiaa tulee päivään eri tavalla kuin iltatreeneistä. Syynä on ollut myös aina niin mahtava ohjaaja, joka ei ole koskaan tunneillaan "pettänyt" ja saanut minut aina salin jäseneksi muutamien sahituntien lisäksi (muutenhan pääsen henkilöstöetuna vähän muuallekin).

Spinning on täydellinen ja hyvä aerobinen harrastus ja vedän sen aina poikkeuksetta täysillä, vaikka välillä voikin himmailla. Rasvaa minulla ei kyllä pala (koska ruokavalioni sisältää liikaa raakasuklaata), mutta jotkut pitävät sopivana lajina painonpudotuksessa. Minulle ei ole ikinä oikein maistunut juoksu, lenkkeily tai muu aerobinen (paitsi teräksinen tabata tai HIIT), niin spinning antaa kaiken.

Aivan kuten ohjaaja totesi "se joka ei ole kokeillut spinningiä arvostelee sitä helposti". Usea luulee lajin olevan sama kuin ulkopyöräily tai kevyt hinkuttelu kuntopyörällä naistenlehtiä tuijottaen: spinningissä lehtiä ei muuten pysty selaamaan samalla mitenkään, ihan vain huomio. Olen kokeillut myös juoksua, uintia ja kuntosalin laitteista usein soutulaitetta, mutta mikään ei iske yhtä lailla kuin spinning... En ole vielä kokeillut maantie- tai maastopyöräilyä, joita epäilisin spinningin uhmaajaksi, koska tarvitsen kunnollisen pyörän. Oikeat pyöräilykengät ovat spinnigtreenin a ja o, samat käyvät myös urheiluiluillisimpiin maantiepyöriin. Näin voisin myös harrastaa kumpaakin.

Viime lauantai oli siis tosi hyvä, spinning ja pilates, jonka jälkeen napsin vähän eväitä ja suuntasin päiväksi Vantaan puolelle parhaimman ystäväni luokse, jossa hän poikineen odotti jo. Nyt olikin poikkeksellisesti kaksi viikonloppua vapaita. Edellinen lauantai olisi pitänyt tosiaankin kuluttaa Lapin matkaan, mutta spinning- ja joogatuntien jälkeen matka jatkuikin Kouvolaan. Olipa se silti kiva lauantai ja sunnuntaina ei jaksanutkaan ottaa kuin lunkisti.

Mutta se lauantai

Lauantaisin on aina ollut hyviä keikkoja, mutta juuri koskaan ne eivät satu Karman lain mukaan vapaaviikonlopuille. Siksi näissä relaaminen on pienen jumppailun lisäksi ollut mukavinta. Viinilasin voi ottaa, jos tekee mieli, mutta nykyään se ei tapoihini kuulu. Ei kovin rockuskottavaa, mutta ei se mitään.

Now playing:
Michael Monroe - Dead, Jail & Rock 'N' Roll

Omenapiirakka

Rakastan omenoita yli kaiken, olen aina rakastanut. Omena on aina ollut lempihedelmäni. Kotimaisten omenoiden satokauden ulkopuolella kelpaa lähes mikä tahansa omena: mielellään keltaisia mehukkaita Golden Delicious -lajiketta tai joulunaikaan isoja punaisia jouluomenoita. Syksyllä saa sitten ilmaiseksi lähes mistä vaan kotimaisia pieniä söpöjä omenoita, näissä taas punaisempi Lobo on ehkäpä suosikkilajikkeeni.

Omenoissa voi olla tietysti torjunta-ainejäämiä ja kyseenalaistan ovatko luomuomenat sitten vapaita näistä, niinpä olisi ihanaa jos omalla pihalla kasvaisi omenapuu. Siksi kotipihojen omenat rokkaavat.

Omenahimoni on välillä valtava (tiedän: johtuu puutoksista ja ruoka-ainekielloista) . Tätä se oli silloin, kun yritin vierottautua omenoista. Kieltäminen lisää siis vain tuskaa, vaikka himoni ei kohdistukaan karkkiin vaan lähes päivittäin omenoihin, porkkanoihin ja avokadoihin. Jätin omenat ensin pois, koska niiden korkea hedelmäsokeripitoisuus ei ole hyväksi vatsavaivoista kärsiville. Minä kuitenkin huomasin, että lajeilla on eroa ja pystyn myös siedättämään omenoita. Ja vatsani riippuu niin paljon päivästä.


Asiasta sikseen kun kävin Lieksassa, piti taas tietysti alkaa leipomaan jotain itselleni ja vanhemmille, koska ihana suuri leivinuuni on käytössä. Uunilohen jälkeen paistelin alkutalven kunniaksi omenapiirakoita.  Äidiltä löytyi iso kasa omenoita, tosin taisi olla peräisin joensuulaisesta cittarista eikä ihan kesämökin takapihalta. Kaiketi ne kuitenkin katosivat piirakoihin ja en laskenut kuinka monta omenaa käytin niihin, kun pilkon ensin suuren kasan omenoita.


Kaikista piirakoista tuli ulkoisesti samoja mutta tein osan omaan makuuni ja eväiksi tulevalle viikolle, viimeisen tein vain vehnää syöville vanhemmilleni.






Fitness-omenapiirakka


1 banaani
1 kananmuna
2 kananmunan valkuiaista
2 mittaa / 1,5 dl hyvää heraproteiinia, käytin maustamatonta mutta vaniljanmakuisella ei tarvitse makeutusta niin paljon
1 dl kaurajauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 rlk psylliumia
1 tl vaniljajauhetta, kanelia, neilikkaa ja kardemummaa jokaista




Haarukoi banaani kanannunien sekaan ja sekoita ne vispilällä tai mieleellään sileäksi esim. sauvasekoittimella kuten tein. Sekoita kuivat aineet keskenään.




Viljaton omenapiirakka
1 banaani
2 dl mantelijauhoja
2 kananmunaa
1 tl vaniljajauhetta, kanelia, neilikkaa ja kardemummaa jokaista
1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä (tai sulaa voita)


Haarukoi banaani kanannunien sekaan ja sekoita ne vispilällä tai mieleellään sileäksi esim. sauvasekoittimella kuten tein. Sekoita kuivat aineet keskenään.










Tavallinen omenapiirakka

200g voita
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria, kanelia, neilikkaa ja kardemummaa jokaista
1 tl leivinjauhetta
1 dl nestettä (käytin riisimaidon jäännöksiä)

Sulata voi mikrossa tai vesihauteessa ja lisää sokeri siihen. Yhdistä kuivat aineet keskenään, jonka jälkeen sekoita voi-sokeriseokseen. Lisää lopuksi kananmuna. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi.

Ainoaksi huonoksi asiaksi kaikkien piirakoiden kohdalla jäi, että pinnasta tuli tumma, eikä kokkikolmosella ollut niin hyvää ideaa keksiä ratkaisua säilyttää vaalea pinta.

Luonnonkosmetiikkaa ja lauantaita

Lauantai on aina ollut niin ihana päivä. Sunnuntaista en ole tykännyt ja perjan

Messumeskuksen takana hotellissa oli luonnonkosmetiikkamessut. Näytteilleasettajia ja kojuja oli vähän vaikka toisaalta sopivasti. Minulle ennestään tuttuja olivat jo mm. Zuii, Flow Kosmetiikka, Benecos ja Urtekram.

Suosikkini on ehdottomasti australialainen Zuii. Tämän sarjan tuotteet vat tietenkin arvokkaimpia eivätkä vähävaraiselle. Edullisimpiakin on, kuten ihana Benecos, joka vastaa ihan markettihintoja mutta on aivan toista luokkaa näiden meikkien kanssa.

Voisi ehkä kelata, mitä järkeä on ostaa ekopesuaineita ja luonnonkosmetiikkaa kun kylpee päivittäin kaikessa kemikaalikuormassa töiden takia, mutta sanoisin vaikuttavanu valinnoilla omaan kokonaiskemilaslikuormaan. Olrn tietenkin vetyperoksidilla sekä siivousaineilla pilannut aivot ja kehoni aikoja sitten, eikä asiaa voi sinänsä enää korvata. Eräs päivä katselin messuilta niin ikään löytynyttä Khadi-sarjan hennaa. Lopputulos oli huono sävyn kannalta, mutta mietin myös sen positiivisia puolia. Henna muuten hoitaa hiuksia ja tuoksu on teemäinen eikä ammoniakin pistävä.

Olisin toki ostanut kaikkea enemmän kuten kaveriniki , mutta joudun aina katsomaan budjettia. Ehkä jonain päivänä sitten en.

Musiikkifiilistelyä: yksi biisi ja sen coverit

[turha wikipediapläjäys] Cover (suom. lainakappale, myös koveri) tarkoittaa populaarimusiikissa kappaletta, joka on jonkin yhtyeen tai artistin muunnelma alun perin toisen yhtyeen tai artistin säveltämästä ja esittämästä kappaleesta [/ turha wikipediapläjäys]

Eiköhän jokainen ja minäkin tiedä mikä cover tarkoittaa. Olen hyvin kiinnostunut covereista, varsinkin jos coveroijan musiikillinen genre on hieman erilainen kuin alkuperäisen esittäjän. Ns. samankim genren sisällä toimii yksinkertaisesti silloin kun se on hyvä.

Luen paljon nettikeskusteluita ja musiikkianalyyseja erilaisista covereista. Yleensä arvioinnissa mainitaan ehdottomuus, että alkuperäinen on aina parempi. Voi olla, mutta joskus voi.olla toisinpäin. On myös paljon covereita, joita luullaan alkuperäisiksi tai niitä on nostettu lähes enemmän jalustalle kuin alkuperäisiä versioita (esim. Leonard Cohenin Hallelujah).

Esimerkkinä voisin antaa Diamonds and Rustin.

Diamonds and Rust ja sen versiot



Alkuperäinen kappale on Joan Baezin samannimiseltä albumilta vuodelta 1975, muut ovat tulleet tasaisesti eri vuosikymmenillä. Kaikki versiot menevät karkeasti jakaen jokseenkin sanan rock- ja heavy ympärille, mutta poikkeavat silti toisistaan. Kaikki ovat myös, jännä kyllä, oman musiikkimakuni sisällä ja omistan sekä Baezilta että muilta yhtyeiltä vähintään yhden levyn.

Judas Priestin klassisesta heavy metalista/hard rockista, mutta olen aina pitänyt Baezin kevyemmästä singer-songwritertyylistä. Blackmore's Night taas menee jonnekin aivan muualle keskiaikaisella tyylillään, vaikka hard rockin kitarasuuruus Ritchie Blackmoren soinnut ovatkin tunnistettavissa. Thunderstone on taas suomalainen power/heavy metal -yhtye, jonka coveroinnin ideaa en ole sen kummemmin selvittänyt, mutta oletan saaneen kiinnostuksen Judas Priestin versiosta. Samaa päättelin myös hard/bluesrock-yhtye Great Whiten coverista, joka on mielestäni näistä ehkä vähiten mieleeni.



Joan Baezin alkuperäinen versio

Judas Priest

Blackmore's Night

Thunderstone



Great White 



Well I'll be damned
Here comes your ghost again
But that's not unusual
It's just that the moon is full
And you happened to call
And here I sit
Hand on the telephone
Hearing a voice I'd known
A couple of light years ago
Heading straight for a fall

As I remember your eyes
Were bluer than robin's eggs
My poetry was lousy you said
Where are you calling from?
A booth in the midwest
Ten years ago
I bought you some cufflinks
You brought me something
We both know what memories can bring
They bring diamonds and rust

Well you burst on the scene
Already a legend
The unwashed phenomenon
The original vagabond
You strayed into my arms
And there you stayed
Temporarily lost at sea
The Madonna was yours for free
Yes the girl on the half-shell
Would keep you unharmed

Now I see you standing
With brown leaves falling around
And snow in your hair
Now you're smiling out the window
Of that crummy hotel
Over Washington Square
Our breath comes out white clouds
Mingles and hangs in the air
Speaking strictly for me
We both could have died then and there

Now you're telling me
You're not nostalgic
Then give me another word for it
You who are so good with words
And at keeping things vague
Because I need some of that vagueness now
It's all come back too clearly
Yes I loved you dearly
And if you're offering me diamonds and rust
I've already paid

Chocolate tasting

Ystävänpäivän kunniaksi päätin kirjoittaa suklaasta. Suklaa on helppo sekä kelpo lahja, nautinto ja mitä ikinä sille keksitäänkään.

Tiedän, että painonhallintani ja terveyteni yksi ongelma on suklaa, jota voisin syödä ihan koko ajan. Toisaalta vaikka syön sitä päivittäin muodossa jos toisessa, en juuri koskaan syö edes levyä kerralla. Varsinkaan tummaa tai vähemmän makeutettua raakasuklaata.

Suklaamakunikin on "kehittynyt" vuosien myötä. Kyllähän suomalaisten klassikko Fazerin sininen on ihan hyvää ja silloin tällöin menee, mutta sekin sisältää turhan paljon maitoa vatsani sulatettavaksi. Diggailen tujummista tummista ilman maitoa ja valkoista sokeria.

Ystävänpäivää ainakin rakkaalle R:lle, me olemme me ja syömme suklaata. <3

Goodio: 100% cacao
Tämä raakasuklaa on 100% tujua tavaraa eikä sisällä mitään muuta kuin kaakaopapua. Maistuu terveyshypetetyiltä raakakaakaonibseiltä, ja sitähän tämä käytännössä onkin. Kun aloittaa tällä suklaan maistelun muut makukokemukset maistuvat ällönmakeilta. En ihan sellaisenaan kuitenkaan suosittele, tummapaahtoisen kahvin kaverina.

Pacari: Raw Maca 70%
Laadukkaaksi mainostettu luomuraakasuklaa. Innostuin ajatuksesta, että suklaassa on superfoodina pidettyä macaa. Maca ei oikeasti maistu juurikaan (koska sitä on niin vähän) enkä huomannut sen piristävyyttä (jonka takia pidän siitä en siksi kun on superfood), joskin söin vain pienen palan kerrallaan eikä tämän jälkeen tehnyt mieli uutta palaa. Maku hieman 'tylsä Suklaa on kuitenkin laadukas ja hyvä.

Cavalier: Dark 70% cocoa
Cavalier on tunnettu belgialaistyylisistä sokerittomista suklaistaan. Makeutusaineet jakavat mielipiteet, suklaissa käytetty maltitoli ja stevia ovat mielestäni ihan ookoo eivätkä maistu oahalta tai keinotekoiselta. Toisaalta kun pidän tujummista niin näissä osassa on vähän turhaankin makeutta. En silti suosittele/halua dieetin korvikesuklaaksi, joskin kammoksuttuja hiilareita ja kaloreita on tosi vähän. 

Fairglobe: Dark Chocolate 70% (Reilun Kaupan tummasuklaa, Lidlistä)
Tämä on yksi suosikkisuklaitani eikä maksa edes maltaita. Sopivan makeaa mutta ei liian. Plussana kauniit ja isot palat, jotka lohkeavat helposti.

Brunberg: Laktoositon tumma suklaa 53%
Ei yhtään minun makuuni oleva tumma suklaa. Tuotteesta mainitaan laktoositon, mutta ei näytä tuoteselosteen mukaan olevan maitoa. Liian makea ja sokeripitoinen.


Cocovi Raakasuklaan valmistuspaketti:
En ollut nähnyt Cocovin pakettia käsittääkseni pitkään aikaan missään, outoa, joulunakin hartaasti toivomani Cocovin ja Foodinin raakasuklaiden sijaan sain Leaderin oman, j.
Agavesiirapin hetin nurkkaan pölyttymään ja vaihdoin sen vaahterasiirappiin. Oikeastaan siirappi kuin siirappi, mutta niin siitä voi sitten lukea keskustelua miksei agavea. Mukana on myös maca- ja lucumajauhetta, joista ensimmäistä en maistanut, toista makeaa hedelmäjauhetta on taas lähes kaikissa raskasuklaan valmistuspaketeissa.

Itse tehty raakasuklaa:
Foodinilta kaakaovoi, raakakaakaojauhe, kookosöljy ja makeutukseen käytän hunajaa sekä eritrytolia. Näistä teen yleensä omat raakasuklaani. On myös valmiita makeuttamattamattomia tai makeutettuja raakakaakaomassoja. Suosittelen joulumausteista chai-